090809

Tänään on vuosi täynnä siitä päivästä kun Jasmine Yuu kuoli. Mä en oikein sisäistä sitä vieläkään. Miten jonkun tuntemattoman ihmisen kuolema voi itkettää? Tehdä olon näin saatanan huonoksi? Luulisi että olisi jo päässyt yli siitä, mutta ei. Vieläkin ajattelen sitä miten hieno ihminen Yuu oli. Kuinka epäreilua se oikeasti on että parhaimmat viedään ensin. Musta tuntuu tosi tekopyhältä kirjoittaa jotain näin kliseetä tänne, mutta oikeasti mun olo on just nyt ihan kamala. Mulla on ikävä tota ihmistä vaikka en koskaan edes nähnyt sitä elävänä, en ehtinyt. Näin ollen olen vain nähnyt Jasminesta pelkkiä kuvia, mutta silti rakastan sitä miestä niin kovasti edelleen, vaikka hän on jo poissa. Jasmine oli suosikkini Versaillesista siitä lähtien kun kyseistä bändiä aloin kuuntelemaan. Jasmine oli niin erikoinen. Kaunis. Mutta en ehtinyt nähdä häntä.
No, loppukevennykseksi parit kliseet, kuin; Jasmine Yuu, pysyt aina sydämessäni ja lepää rauhassa. ;__;

                                                  Voi Jasmine ;___; R.I.P ♥