Miyavin keikkapäivä alkoi aika huimalla tavalla, koska meinasin myöhästyä junasta, olin aika taitava. Mutta sitten junan kuljettaja oli kiltti ja odotti vähän aikaa että ehdin junaan, se ilmeisesti näki mun juoksevan tuhatta ja sataa junaan ja odotti vähäsen niin ehdin sitten siihen junaan.
Kun olin junaan päässyt niin hermostutti hirveästi, kun juna lähti liikkumaan kovin hitaaseen tahtiin ja ajattelin jo, että onko siinä joku vika ja en pääsisikään Helsinkiin. Mutta sitten juna lähtikin liikkumaan lujempaa ja mä pääsin huokaisemaan onnesta, hah hah.
Helsinkiin saavuin sitten vähän yli kahden, ja suuntasin suoraan Kamppiin, jossa sitten näin Siinan ja Iiriksen. Oli tosi mukavaa nähdä heitä taas, kun MUCCun keikastakin oli jo kolme kuukautta!
Me jäätiin sitten siihen Kampin puoleiselle kadulle odottelemaan rauhassa pääsyä jonottelemaan. Sitten jotkut älypäät oli keksinyt jonkun jonotusnumerosysteemin, josta sitten loppujen lopuksi paljastui, ettei se ollut mitenkään virallinen. Mutta meitä se ainakin hyödytti, koska saatiin numero 44, muistaakseni. Ja sitten jonossa päästiinkin aika eteen, eikä kukaan valittanut. Meidän jonotusnumeron johdosta tutustuttiin Siinan ja Iiriksen kanssa muutamaan ihmiseen jonossa, koska heillä oli sattumoisin numero 43, ja sitten uusien tuttavuuksiemme kanssa mentiin sinne eteen. Siihen se paikkojen järjestely loppuikin, koska jonossa ensimmäiset sanoivat, ettei jonotusnumerot olleet virallisia, niin sitten kaikki vaan jäivät paikoilleen, ja me päästiin siihen aivan eteen! Me käytiin Siinan kanssa jossain vaiheessa katsomassa, kuinka pitkä jono oli, se meni melkein sen koko korttelin ympäri. Sitten oikeesti tajuttiin, kuinka edessä me oikeasti oltiin. Kun se jono sitten oli vakiintunut paikoilleen, me ehdittiin hyvin tutustua näihin uusiin tuttavuuksiin paremmin. Oli kyllä kiva jonotus, kiitokset siitä Kirsille, Kingstonille, Annille, Tiialle, Siinalle ja Iirikselle. Toivottavasti muistin kaikki nimet, hah.
Me saatiin muun muassa kahdet valitukset järkkäriltä, kun vahingossa välillä nojauduttiin sitä sellasta nauhaa vasten. Sitten järkkäri rupes uhkailemaan, että jos me ei olla varovaisempia sen kanssa niin sitten jouduttaisiin jonon perälle. Minkäs mä sille mahdoin, että mun laukku omia aikojaan siihen naruun koski, mä en edes huomannut. No sen uhkauksen jälkeen mä ja muut ainakin pysyteltiin kaukana siitä nauhasta, kukaan ei tosiaankaan halunnut joutua sinne jonon perälle.
Jossain vaiheessa jonotusta tuli ilmeisesti joku staffimies pyytämään meitä kirjoittamaan viestin Japanin hyväksi, tämä pyyntö siis toteutettiin jokaisessa kiertueen maassa. Se oli hieno ele. Meistä otettiin vieläpä kuva ja päästiin Miyavin official sivulle näytille, vähänkö me ollaan feimejä nyt.
Tässä on siis se meidän kuva, lapussa lukee mm. "We Love you Japan!" ja "We are praying for you!". Lisäksi siinä on meidän kaikkien itse piirtämät sydämet ja meidän nimet. Toi olis huomattavasti kivempi jos meillä olisi ollut jokin musta paksu tussi, mutta ei, meillä oli vain sellainen ohut mustekynä. :(
Olihan se kivaa, että jonottajille oli annettu jotain tekemistä. Tuon lisäksi sai kirjoittaa kirjeitä Miyaville annettavaan fanilahjaan, missä oli piirustuksia ja kirjeitä yms.
Tuo kolmetuntinen jonotus meni yllättävän nopeasti, ja alettiin jo päästä sisälle. Me päätettiin tehdä taas niin, että muutama ihminen menisi narikkaan, muutama ostamaan paitoja ja muutama saliin. Me juostiin Kirsin kanssa nopeasti saliin, kun muut vei meidän tavarat ja osti paidat. Pidettiin sitten muille siinä meidän vieressä vähän paikkaa. Päästiin ihan hyville paikoille, tokariviin, tosin sitten mun eteen tuli joku sairaan pitkä jätkä ja sit se vielä oli siinä sillee tosi leveesti että mä en vaan millään tapaa mahtuisi olemaan siinä. Sitten kun valitin sille siitä, joku muija rupes valittaa että ei täällä oo mitään paikkoja, kun olin sanonut, että se jätkä oli tullut siihen suoraan mun paikalle. Kyllä mun täytyy sanoa, että kyllä siellä on paikat, koska jos mä seison jossain paikallani ja haluan olla siinä, ja sitten joku kiilaa mun paikalle, se vie mun paikan. Olihan sillä muijallakin siinä paikkansa eturivissä, ei sekään nyt siihen mua ois hyvällä päästänyt jos olisin ruvennut kiilaamaan sitä!
No mutta joo, tilanne ratkesi sitten kun se jätkä teki vähän tilaa ja päästi mut siihen viereensä. Mahduin siinä olemaan ihan hyvin ja hyppimään ja riehumaan, ainakin oli enemmän tilaa, kuin My Chemical Romancessa.
Sitten keikka alkoi, ja olin kyllä yhtä hymyä, koska tämä oli siis ensimmäinen kerta kun näin Miyavin, ja Miyavi on pitkään ollut mun lempiartisti, painotan siis sanaa artisti, koska mähän siis kuuntelen enemmän bändejä.
Setlististä mulla ei ole mitään tietoja, enkä jaksa alkaa etsimään sitä mistään, mutta mieleen jäi erityisesti biisit; We Love You, WHAT'S MY NAME, Gravity, Universe, Torture, Survive, Are You Ready To Rock, BOOM-HAH-BOOM-HAH-HAH etc.
Gravity vei kyllä mun sydämen niin kovasti, koska Miyavi oli kyseistä kappaletta ennen sanonut; "Please close your eyes and pray for Japan" ja pitänyt koskettavan puheen Japanin tilanteesta, kertonut hyväntekeväisyyskeräyksestä ja mm. itkettänyt kaikkia. Mä itkin ihan tosissani ensimmäistä kertaa keikalla, vaikka olin juuri jonossa kehuskellut, etten tajua ihmisiä jotka aina itkeskelee keikoilla. Sitten ite alan heti kyynelehtimään. Ironista.
Mutta se oli hienoa, miten Miyavi sai koko yleisön täysin hiljaiseksi, yleisöstä kuului vain hiljaista nyyhkytystä. Vielä Gravityn aikana koko yleisö vain kuunteli hiljaa koskettavaa kappaletta, joka kai kertoo tästä Japanin tilanteesta, ainakin ymmärsin niin. Gravity on kyllä kaunis kappale, meinaa itkettää mua vieläkin kun kuuntelen ja mietin keikkaa.
Gravityn jälkeen oli taas aika riemuita keikasta, se oli mun osalta vähän vaisua, koska olin koko loppukeikan ajan tosi liikuttunut Gravitystä, mutta kyllä se sitten siitä.
Mä pidin kovasti Are You Ready To Rockista, siinä oli kiva vain huutaa. Se kyllä tuntui jatkuvan ikuisuuden, hah.
Jossain encoren alun aikana me siirryttiin Kirsin kanssa taaemmas, koska edessä oli aika tukalat oltavat ja kuuma, plus kaiken päälle me ei nähty kumpikaan tällaisina tappeina mitään. Mutta sieltä takaa näki sitten tosi hyvin, oltiin siinä ensimmäisen oven kohdalla. Siinä oli tilaa hyppiä ja huutaa loppukeikan ajan!
Keikan loputtua minä ja Kirsi mentiin siihen salin ulkopuolelle odottelemaan muita kavereita, mutta sitten jouduttiin mennä takaisin saliin ihmisten kaikottua, koska ne muut oli jääneet sinne. Sain sitten mun julisteen Siinalta, jota se oli taktisesti säilyttänyt housuissaan. :--D Lisäksi olin saanut keikkapaitani jo siinä keikan alkua odotellessa ja pistin päälleni, koska ei ollut muuta säilytyspaikkaa, arvatkaako oliko kuuma !!
Sitten mentiin jonottamaan kamoja narikasta, se kesti ikuisuuden päästä siihen narikoille, mutta onneks näin tuttuja siinä odotellessa, Innan siis. Oli sitäkin kiva nähdä kun oltiin viimeksi nähty vain pikaisesti girugameshissa. Vaikka aika yhtä pikainen tämäkin näkeminen oli, mutta ehdittiin siinä vaihdella kuulumisia, heh.
Lopulta sitten päästiin pois Tavastialta, ja sitten hyvästelin kaverit halauksilla ja lähdimpäs sitten hotellille.
Hui, tuli pitkä selostus, arvostan, jos joku jaksaa lukea, mutta en pakota ketään lukemaan, hah hah :--D ! Piti tehdä lyhyt postaus, mutta tulikin sitten pitkä. En voinut jättää tätä fanityttöilyä poiskaan, se olisi ollut tylsää. Ja tuona päivänä tapahtui niin paljon, että tietty siitä tulee pitkä raportti :(
